Vauva täytti viikko sitten neljä kuukautta. Perjantaina oltiin neuvolassa – ja voijjummi, kuinka bebe on joka kerta kasvanut paljon! Alunperin pieni rääpäle on jo 65 cm pitkä ja painaa melkein seitsemän kiloa. Odotan kovasti, että kaikki vauvan nosteleminen alkaisi näkyä käsivarsissa. Omanlaistaan kahvakuulatreeniä lähes 24/7 se nosteleminen kuitenkin on.
—
Vauva on maailman ihanin ja paras juttu. Siitä huolimatta kaipaan toisinaan kipeästikin itselleni ihan omaa aikaa – ja hiljaisuutta. Aiemmin se tuntui vaikealta ja väärältä. Hiljaisuutta rikkoi poikkeuksetta tiski- tai pyykinpesukone hurinalla ja ryminällä. Ripustin pyykkejä tai vein puhtaita kaappiin, siivosin keittiötä aina vauvan päiväunien ajan. Olen perhe-elämän myötä oppinut sietämään kaaosta, mutta arjen askareiden pitää silti rullata tavalliseen tapaan.
Olen kuitenkin vihdoin nelisen kuukautta synnytyksestä oppinut vauvan päiviunien aikaan tekemään jotain muutakin kuin siivoamaan. Sillä… Breaking News! Nelikuinen vauva viihtyy lelujensa kanssa babysitterissä, jolloin äiti voi pestä pyykkiä ja tyhjentää tiskikoneenkin vauvan ollessa hereillä. Ruokanikin saan syödä lämpimänä muun perheen kanssa, kun vauvan asettaa sitteriin. Toki tilanne olisi kenties toisenlainen, jos imettäisin. Silloin olisin enemmän kiinni vauvassa.
Mutta mitä sitten puuhaan vauvan nukkuessa?
- Kirjoitan blogia; nytkin lapsi on päiväunilla
- Luen kirjaa; aloitin juuri Elina Backman Kun kuningas kuolee luettuani (aluksi väkisin) Lily King Kirjoittajia & rakastajia
- Katson sarjoja suoratoistopalveluista; tällä hetkellä menossa The Leftovers, All’s Fair, kasa 90 Day Fiancé -realitya, High Potential, 9-1-1: Nashville, Salkkarit…
- Olen puhelimella; ruutuaikani on vähentynyt huomattavasti vauvan myötä, mikä on ainoastaan hyvä asia
- Siivoan, jos huvittaa; tiskejä ja pyykkejä voi hoitaa vauvan ollessa hereillä, mutta tavaroiden järjestely vaatii usein ravaamista eri huoneiden välillä, ja bebe ahdistuu helposti kadottuani näköpiiristä – tällaisia puuhastelen muutenkin mieluummin ollessani yksin (vauvan kanssa) kotona
- Syön herkkuja; tosin vietän joulukuun aina aattoon asti karkkilakossa syystä, että alkoi mennä vähän överiksi karkkipussien tuhoamisen kanssa
Olisin halunnut kirjoittaa listaan myös täytän vauvakirjoja ja käyn lenkillä, mutten jostain syystä pysty täyttämään vauvakirjoja ja lenkkeily on vaikeaa juuri nyt selkäkivun vuoksi. Sen sijaan suunnittelen lasta varten omaa vihkoa, johon kokoan kaikkia hauskoja reseptejä, kuten nakkikrokotiili ja sämpyläkäärme. Vihkosta voi sitten aina juhliin valita mieluisan tarjottavan – ja miksei arkeenkin esimerkiksi hassun hauska nakkipasta.
Jossain vaiheessa haaveilin ensi vuodelle kirjoituskurssista. Sehän olisi ihan todellista omaa aikaa, kun pääsisi kotoa ilman vauvaa toteuttamaan omaa intohimoaan. Haaveilen myös kirjoitusretriitistä, mutta tuntuu mahdottomalta ajatukselta lähteä pois vauvan luota esimerkiksi viikonlopuksi – edes kokonaiseksi päiväksi! Kirjoituskurssi ei tunnu yhtä mahdottomalta. Olen jo tottunut olemaan vauvasta erossa joitain tunteja siten, että vauva jää kotiin isänsä kanssa. Lähetän siis universumille muutaman toiveen, joiden toteutuessa sopiva kirjoituskurssi ja pari muuta mukavaa asiaa löytävät luokseni.
—
Neuvolassa käytiin läpi vauvan asioiden lisäksi vanhempien voimavaroja. Yksi osioista käsitteli parisuhdetta. Meillä on yhteistä aikaa lähinnä iltaisin – ja silloinkin usein molemmat puuhaavat omiaan. Tällä hetkellä vauva nukkuu jo yöuniaan. Teinit ovat toisessa kodissaan. Me käytiin saunassa, tehtiin omat kasat hapankorppuja, siirryttiin olohuoneeseen syömään samalle sohvalle… Mutta toinen on puhelimellaan ja toinen kirjoittaa tätä tekstiä. Voisi tilanne silti pahempikin olla! Ja toisaalta tiedän, että halutessani voisin ehdottaa jotain muutakin. Tänään en halua. Tuntuu hyvältä kirjoittaa ja puuhata omiaan toisen välittömässä läheisyydessä.
Ja huom: vauva on alkanut nukkua taas pinnasängyssään sen sijaan, että nukkuisi välissämme koko yön. Että ehtii tässä jotain yhteistä hieman myöhemmin…
MUTSI TAHTOO 
Jätä kommentti