Muistan, kuinka ekalla luokalla ollessani tokaluokkalainen Irene kysyi minulta suvun jatkamisesta. Aiotko jatkaa sun sukua? Kysymys oli outo. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, mutta Irene ei kuulemma aikonut jatkaa omaa sukuaan. Saatoin lopulta olla hänen kanssaan samaa mieltä, mutta lähinnä siksi, että kysyjä oli tokaluokkalainen. Hehän olivat niin paljon vanhempia ja tiesivät paljon enemmän… En usko kuitenkaan pohtineeni tätä suvunjatkamisasiaa peruskoulun aikana kovin paljon enempää. Mitä se tosiaan edes tarkoitti?
Kuukautiseni alkoivat ollessani 12-vuotias. En ollut luokkani ensimmäinen, mutten viimeisiäkään. Kerroin ensimmäisenä äidille ja sitten parhaalle ystävälleni Minnalle. En ollut asiasta kuitenkaan aivan varma, joten sanoin: Luulen, että nyt NE alkoi. Tärkeintä oli kuitenkin saada vihdoin ottaa käyttöön Demi-kalenterin sisältämä kuukautiskalenteri, jota sitten vertailtiin yhdessä kavereiden kanssa. Minun kalenterini näytti erilaiselta kuin muiden. Kierrot olivat epäsäännöllisiä ja harvinaisen pitkiäkin. Sentään menkkojen kesto näytti jotakuinkin samalta. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen ihmeemmin. Olihan meille terveydenhoitaja käynyt kertomassa, että epäsäännöllinen kierto muuttuu säännöllisemmäksi yleensä parin vuoden aikana.
Olin 15-vuotias, kun ajattelematon koululääkäri sanoi minulle lääkärintarkastuksen yhteydessä: Voi olla, ettet epäsäännöllisen kuukautiskiertosi vuoksi voi koskaan saada lapsia – tai ainakin se on tavallista hankalampaa. Ovulaatiota ei näin pitkässä kierrossa ehkä tapahdu. Siitä lähtien päässäni on soinut levy, jota olen toistellut kumppaneillekin – en ehkä koskaan voi saada lapsia. Äitini kuuli lääkärin kommentista vasta vuosia myöhemmin eikä ollut kovin iloinen, pikemminkin tulistui tämän ajattelemattomuutta. Siitä huolimatta näin itseni ja kiertoni edelleen viallisena. Aloin ehkä ensimmäistä kertaa pohtia Irenen esittämää kysymystä hieman tarkemmin. Halusinko jatkaa sukuani? Onnistuisiko se edes?
—
Sanotaan, että tytöstä tulee nainen kuukautisten alkaessa. Minun lähestymistapani asiaan on hieman eri: tytöstä tulee nainen, kun tämä nostaa seksuaalisuutensa seuraavalle tasolle – eli panee jonkun kanssa.
Sanoisin tehneeni seksiä (kuten perheemme 14-vuotias asian ilmaisee) ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Sen ekan kerran ei tarvinnut olla erityisen spesiaali, mutta halusin kumppanin olevan joku minulle tärkeä ihminen. Hommaan palkkasin (en oikeasti palkannut) siis minua kaksi vuotta vanhemman pojan, joka samalla päätyi pettämään silloista tyttöystäväänsä kanssani. Se taisi olla joku elokuinen ilta/yö ja epämääräisesti ennakkoon sovittu juttu. Käytimme kondomia, minua sattui vähän ja aamulla olin maailman onnellisin nainen. Oikeasti oloni ei juuri muuttunut, mutta jokin jää tuli murretuksi. Seuraava kerta tai seuraava kumppani olivat jo pelkkää ilottelua – taitanut aika kullata muistot…
Samaan aikaan pelkäsin tulevani raskaaksi jokaisen yhdynnän jälkeen. Tämähän ei siinä mielessä käynyt järkeen, koska olin edelleen se mimmi, jonka on vaikea raskautua. Mutta toisaalta päässä pyöri kaikkien mahdollisten terveydenhoitajien ja muiden epäpätevien seksuaalikasvatuksesta huolehtineiden tahojen sanat: aina voi tulla raskaaksi. Olin vakuuttunut, että ehkäisy pettää ja minua odottaisi teiniäidin rooli. Epäsäännöllinen kuukautiskiertoni ei varsinaisesti auttanut – ja kerran lukiossa kävinkin pyytämässä kouluterveydenhoitajalta lähetteen raskaustestiin. Kaksi tuntia myöhemmin menkat alkoivat kiertopäivänä 57.
Kaikesta huolesta huolimatta minulla on lapsesta asti ollut mutkaton suhtautuminen kehooni ja seksuaalisuuteen. Kaikki on aina ollut kovin luontevaa. En muista juurikaan esimerkiksi murrosiässä stressanneeni muuttuvaa kehoa – ainoastaan painoa, kuten moni muukin ikäiseni 2000-luvun alussa. Joskus olin kateellinen luokkakaverini naisellisista muodoista, koska itseäni ei lantiolla siunattu. Aikuisena taas pidin poikamaisesta muodostani ja pienistä rinnoistani. Raskaus vähän sotki tätä, mutta siitä joskus myöhemmin lisää…
—
Olen opiskellut seksuaalineuvojaksi ja -terapeutiksi Helsinki-vuosinani Sexpolla. Silloinen kouluttajani joskus totesi sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole lapsena tai nuorena löytäneet seksuaalisuuttaan tai sukuelimiään, istuvan aikuisena seksuaaliterapeutin vastaanotolla. Istuvat siellä monet muutkin, mutta ymmärsin heti, mitä hän tarkoitti.
Sivuhuomautuksena: Löysin oman kehoni nautinnollisimman osan melko nuorena, jo lapsena, mutta olen osani seksuaaliterapiassa käynyt minäkin.
—
Seksuaalisuus on ihmisyyden ydin. Seksiä tehdään, mutta seksuaalisuus on se, mitä olemme. Ihminen on seksuaalinen syntymästä kuolemaan. Sen olemus muuttuu ja sitä voi toteuttaa hyvin eri tavoin. Oma tapani on ajoittain ollut vähän liiankin avoin. Nyt uskon löytäneeni kultaisen keskitien, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Terveisin, ääripäiden ihminen
MUTSI TAHTOO 
Jätä kommentti